perjantai, 1. lokakuu 2021

Elämää uniapnea diagnoosin kanssa...

1.10.2021

Nyt on vähän vajaa kaksi viikkoa siitä, kun olin TYKSissä unirekisteritutkimuksessa. Tutkimuksessa käynti ei ollut turha kuten edellisessä blogissani kirjoitin, vaikea uniapnea. Mukaan sain tosiaan tuon CPAP-laitteen kera kasvomaskin.

Jos et ole varma, että mistä on oikein on kysymys, kun puhutaan uniapneasta tai kaipaat muuten tietoa – KLIKKAA TÄSTÄ.

Tosiaan nyt on vajaa kaksi viikkoa yritetty nukkua ”puhkun” kanssa ja täytyy todeta, että suhteellisen haastavaa. Tiistaina 28.9.-21 soitti lääkäri ja totesi, että paperilla näyttää ihan hyvälle. Oma vireystilani ei kylläkään tuntunut silloin eikä tunnu vieläkään hyvälle. Edelleen tilanne on sama kuin CPAP-laitteen saatuani tai sitten hieman väsyneempi! No niin, siellä joku varmaan ajattelee, että vuotaako maski tms. Voi jo sen vaihtoehdon kertoa, että ei vuoda. Sen totesi lääkärikin, että vuotoa ei juuri olen ensinkään. Täytynee tulevalla viikolla ottaa yhteyttä unihoitajaa, jos hän tietäisi antaa jonkinlaista uutta näkökulmaa ja vinkkiä, että miten saisi tämän vireystilan tästä päivisin nousemaan. Itselläni alkaa hieman jo usko siihen loppumaan, että muutosta ei ihan nopeasti ole minun kohdallani tulossa. Toivottavasti olen väärässä.

Täytyy tässä todeta sekin, että minulla on mieleinen työ ja työnantaja ettei sekään hidasta haluani palata työelämään mahdollisimman pian. En vaan halua kokea sitä, että nukahdan millään liikkuvalla vekottimella rattiin ja aiheutan jotain sellaista tuskaa ihmisille, jota ei voi millään tavoin korvata! Sen vuoksi halua olla 110 % työkykyinen, kun palaan työelämään.

Toisaalta tämä diagnoosi on tietyllä tavalla helpottanut henkistä olotilaani, koska aloin tuossa jo miettimään, että kuvittelenko vain kaikki asiat. En kuvitellut, kun sain kuulla diagnoosin, kaikki sopivat kuulemma hyvin uniapnean aiheuttamiksi.

Nyt vain odottelen sitä aamua, kun huomaan olevani taas virkeä ja jaksavani tehdä päivän aikana muutakin kuin odottaa mahdollisuutta nukkua tai nukahtaa, joka välissä missä se ikinä onkin mahdollista. Olen ihmetellytkin, että miksi minua ei määrätyt asiat kiinnosta oikein enää kuten ennen. No, ei kait ne kiinnosta, kun ei JAKSA! Keksi itselleni selityksiä, että miksi en sitä tätä ja tuota pysty tekemään, vaikka todellinen syy oli koko ajan se, että olen väsynyt. Vireystilani oli normaalia alhaisempi! Ennen kuljin metsällä melkein kaiken vapaa-aikani, nyt en ole oikein jaksanut sitäkään harrastaa. Minun tuttavilleni ja sukulaisille tuon pitäisi kertoa jo olennaiset tilanteestani. Olen aina tykännyt liikkua luonnossa kalastelemassa ja metsästämässä.

Kohti iloisempia ja energisempiä aikoja!

 

-Jani-

keskiviikko, 22. syyskuu 2021

Sieltä se tuli - vaikea uniapnea

22.9.2021

Eilen kotiuduin TYKSistä, jossa oli keuhko-osastolla unirekisteritutkimuksessa.

Palataan ajassa taakse päin. Vuosia olen ihmetellyt, että miksi olen jatkuvasti nuutunut/väsynyt ei oikein jaksanut mitään tehdä. Olisin vain tahtonut nukkua! Alkuun nukuin yöt ihan kohtalaisesti, oli kausia, ettei uni tahtonut tulla mutta ne olivat sellaisia hetkellisiä kausia ja menivät ohitse. Sitten taas nukuttiin, omasta mielestäni normaalisti. Tein itse polttopuut moottorisahan kirveen kanssa omakotitaloon, jossa asumme. Sitten ei kiinnostanut sekään (fakta: VÄSYTTI, ei jaksanut!!) Aloin keksimään itselleni verukkeita, miksi osa arkihommista jää tekemättä: Milloin syynä oli oikeassa polvessa alkava nivelrikko ja milloin mikäkin. Kaiken takana oli kuitenkin yksi ainoa asia – olin väsynyt.

Kyseinen vaiva ei vaivannut, kun olin muutamia vuosia sitten Tuusniemellä, Pahkasalon saaressa, ohjaajana päihdekuntoutusyksikössä. No ei haitannut, kun sai melkein joka päivä ottaa kunnon päiväunet. No, kyseinen työ loppui miten loppui, siitä ei sen enempää.

Olin ns. pitkäaikaistyötön ja vajaakuntoiseksikin jo todettu. Kunnes lähes vahingossa huomasin netissä seikkaillessani, että Turun työtehoseura järjestää linja-autonkuljettaja kurssin. Laitoin lähes huumorilla paperit kyseiselle kurssille, pääsin kurssille ja innolla opiskelemaan uutta ammattia. Homma osoittautuikin sellaiseksi josta tykkäsin silloin ja tykkään edelleen. Ensimmäisten viikkojen aikana saatuani työpaikan, huomasin jokaisen työpäivän jälkeen nukahtavani melkein seisovilleni, kun pääsin kotiin. Ajattelin, että johtuu vain uuden työn alkamisen jännityksestä. Kuinkas ollakaan ei tilanne korjaantunutkaan. Työpaikallani en asiasta puhunut kenellekään, koska häpesin tilannettani. Nukahtelin tauoilla melkein saman tien, kun auton sammutin, kuskin penkille. Sitten alkoivat ajaessa pitempiä matkoja tulemaan kuvaan jonkinlaiset torkahtamiset, mutta en Luojan kiitos, koskaan nukahtanut auton rattiin!

Työssäni kuitenkin painaa enemmän vastuu kuin monessa muussa. Kuljettaja on vastuussa monesta asiasta linja-autonkuljettajana. Oli pakko viheltää peli poikki ja mennä lääkärille, koska oireet alkoivat jo olemaan suhteellisen kummallisia. Lääkäri kirjoitti lähetteen tutkimuksiin, uniapnea epäily.

Suhteellisen pian tuli kutsu TYKSin suunnalta osastolle. 20.9.2021 klo 13 ilmoittautuminen Keuhko-osastolle ja odottamaan lääkäriä. Aikanaan piuhat kiinni, valot sammuksiin ja nukkumaan. Yö meni miten meni, mutta data osoitti seuraavana päivänä – vaikea uniapnea. Tässä kohtaa muistutan, mikäli AHI lukema on yli 30 katsotaan uniapnea vaikeaksi! Minulla lukema oli paljon enemmän kuin tuo 30. Omalla kohdallani vielä sekin, että nieluni on normaalia ahtaampi kuin tavallisesti.

Jos ajattelit, että Särkkä ruokavaliolle ja lenkille, se ei välttämättä poista vaivaa. Auttaa kyllä entisestään kohottomaan elämänlaatua muuten.

On tässä saanut mm. kuulla kommentteja, että ”voi, voi, meneekö niin ja näin kauan, että pääset töihin…” tms. Aikaa menee mitä menee! Kuljettajana minulla on vastuu ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että en mene aiheuttamaan vaaratilanteita tieliikenteeseen, puhumattakaan matkustajista, jotka istuvat kyydissäni. Sellaista tilannetta en halua omalletunnolleni, että menisin ennen lääkärin lupaa töihin tai tyylillä ”koska mä voin!” En halua, että työantajani saa sellaisen leiman, että siellä hoidetaan hommat leväperäisesti jne… Nyt mennään tätä hetkeä terveysedellä ja muut arjen asiat siinä ohessa alkavat hoitumaan taas, kun sellaisen aika on.

Heikkoutta ei ole myöntää olevansa avun tarpeessa, typeryyttä on leikkiä kuolematonta sankaria!

Ps. Käytössäni on nyt CPAP-laite, jonka kanssa opetellaan elämää.

tiistai, 21. huhtikuu 2020

21.4.2020 Ratikka Turkuun?!

21.4.2020

Suomessa eletään poikkeusoloja, kyseisestä pandemiasta on kirjoitettu ja uutisoitu sen verran ahkerasti, että allekirjoittanut jättää sen väliin.

Sen sijaan ihmettelen hieman tuon Turku-nimisen kaupungin touhuja, sinällään ei vaikuta minun elämääni, mutta tässä karanteeninomaisissa oloissa aikaan viettävänä, lomautettuna linja-autonkuljettajana, on aikaa raapustella muutama rivi.

Eilen lueskelin surullisen kuuluisasta somesta. Opetusministeri Li Andersson:” Äänin 49 puolesta ja 16 vastaan, päätti Turun kaupunginvaltuusto tänään raitiotien suunnittelun jatkamisesta.

Minä kuulun niihin, jotka kannattavat raiteiden paluuta turkulaiseen katukuvaan, ja äänestin raitiotiehankkeen suunnittelun jatkamisen puolesta. Ratikka on todella iso ja hinnakas investointi, mutta se on myös sellainen tulevaisuusinvestointi, mihin kannattaa panostaa. Kaupungissa, jossa on uutisoitu kuinka rakennushanke toisensa jälkeen ylittää sille osoitetun budjetin, ymmärrän hyvin, että monia turkulaisia huolettaa. Mutta kun investointeja tehdään ja Turkua kehitetään, kannattaa keskittyä juurikin kaikkia kaupunkilaisia palveleviin ilmastopäästöjä vähentäviin investointeihin kuten ratikkaan, kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja päiväkoti- sekä koulukiinteistöjen lisäksi. Koronatilanne ei ole mikään syy olla jatkamatta suunnittelua, kun varsinainen investointipäätös on tarkoitus tehdä vasta 2023 ja moni seikka ehtii niin Turussa, maassa kuin maailmantaloudessa muuttua ennen sitä.

Ratikan etu on siinä, että se on enemmän kuin joukkoliikenneratkaisu. Mikäli olisimme vain hakemassa joukkoliikenneratkaisua, pärjäisimme esimerkiksi sähköbusseilla varmasti hyvin. Mutta ratikan etu muihin hankkeisiin verrattuna on siinä, että se tuo hyötyjä kaupunkisuunnittelun, maankäytön ja kaupungin vetovoiman kannalta tavalla, johon muut ratkaisut eivät. Siksi siihen kannattaakin suhtautua koko kaupungin kannalta keskeisenä tulevaisuushankkeena ja pyrkiä keskittämään asuntotuotantoa ja uutta palvelutuotantoa suunniteltujen linjausten varrelle. Meidän pitää tavoitella sekä liikkumismuotojen muutosta ja liikenteen päästöjen vähentämistä, että koko seudun asuntotuotannon ja kaupunkikehityksen kytkemistä raiteisiin.

Tästä syystä pidän seudullista ulottuvuutta erittäin tärkeänä Turun raitiotiehankkeessa, ja harmillisena, että Raisioon jatkuvan linjan sijasta nyt edetään ensin hyvin perustellun Tiedepuiston linjauksen lisäksi huomattavan paljon enemmän selvittämättömiä yksityiskohtia sisällään pitävällä Satamalinjalla. Jatkotyöstössä ja raitiotien jatkokehittämisessä pitää ehdottomasti lähteä vahvasti siitä että ratikasta myös tehdään koko Turun kaupunkiseutua koskeva ratkaisu, joka myös mahdollistaa paremman yhteisen kaupunkisuunnittelun.

Välillä kuulee myös sanottavan, että ratikka ei ole pienituloisten turkulaisten etu. Tässä kaupungissa on kyllä vuosien saatossa laitettu rahaa moniin asioihin, jotka eivät ole olleet pienituloisten turkulaisten edun mukaisia. Joukkoliikenne ei kuitenkaan ole yksi niistä. Todellinen taisto siitä, kenen ehdoilla kaupunkia kehitetään, ei liity ratikkainvestointiin, vaan siihen, miten Turun palveluita rahoitetaan. Ratikka itsessään ei aiheuta ensimmäistäkään leikkausta kenenkään palveluihin, vaan on päinvastoin kestävä tapa tuottaa uutta kasvua ja lisää verotuloja. Hyvin toimiva, laadukas ja kohtuuhintainen joukkoliikenne on nimenomaan pienituloisten etu.” Pääset lukemaan kyseisen postauksen tästä.

Ihanko totta? Turussa opettelin ajamaan linja-autoa, totesin ettei yhtään ahtaammiksi voi kadut enää tulla, koska jotenkin tuntuu, että ne on suunniteltu aikoinaan hevosilla kuljettaviksi kärryteiksi. Toisiin tuntui, ettei edes kaksi henkilöautoa mahdu kohtaamaan puhumattakaan, että toinen on linja-auto. Tämä ei johtunut siitä, että kuski olisi kokematon vaan tämä sama ajatus tuli ilmi myös kouluttajan taholta. Nyt sitten haaveilevat sinne kapeille kaduille ja kujille vielä ratikan kulkemaan. Yrittäisivät ensin saada sen surullisen kuuluisan funikulaarin toimintavarmempaan kuntoon? Vai oliko se jumikulaari?! Mielestäni Turussa on suhteellisen paljon suojeltuja rakennuksia, että miten he meinaavat saada kaupunkiin mahtumaan julkisen liikenteen ja henkilöautot? Ai niin, vai onko tämän takana ajatus siitä, että Turussa ei yksityisautoilla enää siinä vaiheessa? Tunnettuahan on, että Turun liikennesuunnittelusta vastaava pulju taitaa olla pääosin vihreästi ajattelevien hallinnassa. Sen kyllä huomaa määrätyissä paikoissa 😊

Toiseksi sitten lueskelin tänä aamuna, miten Business Finland on jakanut euroja. Hieman ihmettelen, että 2020 vuonna Suomessa jaetaan euroja tilanteessa, jossa moni yrittäjä on jopa harkinnut itsemurhaa koska kassavirta on pysähtynyt täysin ja kuluja on kuitenkin hoidettavana. Sitten hyvää tulosta tekevät saavat 100 000€ ja sellaiset, jotka oikeasti sillä rahalla jotain tekisivät, nuolevat näppejään. No, jotenkin näin sen ajattelin menevänkin. Ministerien puheet kuuluivatkin liian hyvälle ollakseen totta!!

Tsemppiä kaikille taistelussa tätä pandemiaa vastaan! Yhdessä tämä voitetaan, mutta ei niin että heikoimmassa asemassa olevat unohdetaan!

 

sunnuntai, 3. maaliskuu 2019

Mitähän vielä?

3.3.2019

Ulkona aurinko paistaa ja lämpötila on tällä hetkellä -1.4 astetta.

Kyllä tässä on taas pienituloista huushollia koeteltu viimepäivinä oikein urakalla. Reilu viikko sitten emäntä huomasi, että alakerrassa vettä tulee hieman kyseenalaisesta kohdasta, yleensä sitä tulee hallitusti vain hanojen kautta mutta nyt lorisi hiljalleen rakenteiden välistä alakerran lattialle. Sulkuventtiili kiinni ja ammattimiehet paikalle tutkimaan tapahtuneen laajuutta, onneksi kuitenkin selvisi, ettei ollut levinnyt mahdottoman laajalle alueelle kosteus. Keittiöstä hieman lattiaa auki ja kuivaus on käynnissä parhaillaan. Onneksi kuitenkin perjantaina LVI-asennus Toivonen OY:n asentajat saivat uudet pintaputket asennettua ja sulkuventtiili jälleen auki. Nyt on vesi pysynyt siellä missä sen kuuluukin! Kustannukset jäivät kuitenkin kohtuullisiksi, mutta vakuutushan ei tietysti tässä tapauksessa korvannut senttiäkään. No, keittiöön aikanaan uusi laminaatti, kun todetaan eristeiden olevan sen verran kuivuneen. Onni on vanha talo, jossa purut eristeenä – pääsee vähemmällä kuin villojen kanssa. Nyt on kyseinen asia siis kuivausvaiheessa, eli voiton puolella jo.

Sitten huomattiin lauantaina ollessamme asioilla Loimaan suunnalla, ettei Nissanin lämmityslaitteen puhallin toimi! No, ei siinä sitten muuta kuin, että maanantaina ottamaan yhteyttä huoltoon ja auto sinne korjattavaksi. Mitähän tässä vielä tapahtuu?

 

Sitten ihan muihin juttuihin.

Luin tänään Twitteristä seuraavan twiitin:

Jussi Järvinen

@Jrvinen_J

”Ehdotan ay ottaa #ilmastonmuutos tosissaan ja heittää ensimmäisen kiven loputtoman kulutuksen ja voitontavoittelun pysäyttämisessä. Seuraavalla kierroksella heitetään -5% yleinen palkkojen laskemisen vaatimus. Näin 2.2M palkansaajalle jää vähemmän käteen ja kuluttavat vähemmän.”

 

Ilmeisesti kyseisen twiitin kirjoittajalla on suhteellisen paksu palkkapussi, koska näin pienituloisen vinkkelistä katsottuna. Kyseinen ajatus -5% palkasta tuntuu jotenkin todellisuudesta poikkeavalta. Tälläkin hetkellä huushollimme miettii jokaisen euron kohdalla, miten selvitään seuraavaan tili- /korvauspäivään asti. Nyt jos tämän ilmastonmuutos hypetyksen varjolla aletaan kehittelemään päättömiä juttuja, tavallisten kansalaisten elämän hankaloittamiseksi – mennään metsään. On mentykin jo muutamien päätösten kohdalla oikein kunnolla kaseikkoon.

Toisinaan tuntuu, että jokainen kansanedustajaksi valittu kääntää takkinsa välittömästi vaalien jälkeen ja unohtaa tavallisen kansalaisen arjen realismin tykkänään!

Maahanmuuttopolitiikka, aktiivimalli, sukupuolineutraalihypetys siinä muutama, joissa olisi tarvittu todellista arvojohtajuutta eikä mitään sinisilmäistä touhua. Oulun tapaukset kertovat karua kieltään maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta. Ilmeisesti aktiivimalli ei ole aktivoinut siinä määrin kuin kuviteltiin, eikä ollut edes yllätys. Se siitä.

 

Sitten minua ihmetyttää muutamien tuntemieni kansanedustajaehdokkuus, osa heistä sen kyllä oikeasti ansaitsivat. Osan kohdalla olen hieman jäänyt miettimään, että jos nykyinen työtehtävä hoidetaan sinne päin ja siitä miestä helpoiten pääsee. Onko silloin mitään järkeä edes mihinkään eduskuntaan pyrkiä? Vai onko motiivina vain paksumpi palkkapussi? Sen saatuaan unohdetaan kaikki mitä on tullut vaalien alla luvattua turuilla ja toreilla kansalaisille?

Joskus kyllä tuntuu siltä, että enemmän saa aikaiseksi lähimmäisten eteen tekemällä aivan jotain muuta kuin politikointi!!!

Jokaisella on tietysti oikeus tehdä elämällään mitä haluaa, mutta…

 

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

tiistai, 29. toukokuu 2018

29.5.2018 - Sekalaisia ajatuksia...

Siitä on hetki jo toinen heilahtanut, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut yhtään mitään, mutta nyt voisi jotain raapustella. Olen ns. viikkovapaalla töistä, koska kolme viikkoa olen aina yhtäjaksoisesti työmaalla Pahkasalossa, Tuusniemellä ja viikon aina kotosalla, ettei olennaiset pääse unohtumaan, kun viikko tolkulla painelee menemään Savon että Karjalan maisemissa.

Kohta on siis kokonainen vuosi heilahtanut Kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:n leivissä Tuusniemen yksikössä. Monta mielenkiintoista tilannetta ja vähemmän mielenkiintoista on kohdattu. Osa lähimmäisistä on liikkeellä aidolla motivaatiolla päästä rikoksettomaan ja päihteettömään elämään kiinni, valitettavasti osalla motivaationa on aivan muu kuin tavoite yhteiskuntakelpoisesta elämästä! Ensimmäiset auringon säteet runsas lumisen talven jälkeen ja osalla asukkaista alkoi ns. jo polttelemaan päästä radalle koheltamaan. Vankilahan kyseinen mesta ei ole, mutta säännöt ovat selkeät jos niitä haluaa kokeilla rikkoa, on seurauksena vähintään varoitus kera tiukan ripityksen tai sitten jopa suorilta vuokrasuhteen purkaminen ja alueelta poistaminen – tapauskohtaisia asioita muttei ei kannattaisi kokeilla!

Nyt tosiaan olen täällä lähes 500 km päässä työmaaltani kotona, vaimo on töissä, yksi koulussa ja yksi on jo ihan oikeissa töissä. Nyt saa ainakin nauttia hiljaisuudesta ja lämmöstä ulkosalla, lukuun ottamatta puhelinta johon toisinaan soittelee entisiä asiakkaita enemmän ja vähemmän päihtyneenä. Onneksi on se mahdollisuus, että puhelimen voi laittaa ihan äänettömälle tai kokonaan kiinni.

Mittari näyttää tässä ”toimistossani” tällä hetkellä +39,2 astetta auringossa. Ulkona muutenkin mielettömän kuivaa. Siitä johtuen tässä eilen olikin hieman vauhtia, koska lähistöllä olevalla turvesuolla alkoi sarka ns. savuilemaan.Saunaojanrahkan turvetuotantoalueella paloi Onneksi kuitenkin suolla taisivat päästä kohtalaisen vähillä vauriolla, ainekset olivat varmaan suurempaan olemassa.

Sunnuntaina taas auton nokka kohti Savon takamaita ja siellä sitten muutama viikko.

Tässä nyt näin lyhyesti…katsotaan jos innostuisi taas kirjoittelemaan hieman useamminkin…

 

 

 

 

Nauti lähimmäistesi seurasta ja kesästä! Ethän pilaa jälkikasvusi kesälomaan omalla tissuttelussasi!