sunnuntai, 3. maaliskuu 2019

Mitähän vielä?

3.3.2019

Ulkona aurinko paistaa ja lämpötila on tällä hetkellä -1.4 astetta.

Kyllä tässä on taas pienituloista huushollia koeteltu viimepäivinä oikein urakalla. Reilu viikko sitten emäntä huomasi, että alakerrassa vettä tulee hieman kyseenalaisesta kohdasta, yleensä sitä tulee hallitusti vain hanojen kautta mutta nyt lorisi hiljalleen rakenteiden välistä alakerran lattialle. Sulkuventtiili kiinni ja ammattimiehet paikalle tutkimaan tapahtuneen laajuutta, onneksi kuitenkin selvisi, ettei ollut levinnyt mahdottoman laajalle alueelle kosteus. Keittiöstä hieman lattiaa auki ja kuivaus on käynnissä parhaillaan. Onneksi kuitenkin perjantaina LVI-asennus Toivonen OY:n asentajat saivat uudet pintaputket asennettua ja sulkuventtiili jälleen auki. Nyt on vesi pysynyt siellä missä sen kuuluukin! Kustannukset jäivät kuitenkin kohtuullisiksi, mutta vakuutushan ei tietysti tässä tapauksessa korvannut senttiäkään. No, keittiöön aikanaan uusi laminaatti, kun todetaan eristeiden olevan sen verran kuivuneen. Onni on vanha talo, jossa purut eristeenä – pääsee vähemmällä kuin villojen kanssa. Nyt on kyseinen asia siis kuivausvaiheessa, eli voiton puolella jo.

Sitten huomattiin lauantaina ollessamme asioilla Loimaan suunnalla, ettei Nissanin lämmityslaitteen puhallin toimi! No, ei siinä sitten muuta kuin, että maanantaina ottamaan yhteyttä huoltoon ja auto sinne korjattavaksi. Mitähän tässä vielä tapahtuu?

 

Sitten ihan muihin juttuihin.

Luin tänään Twitteristä seuraavan twiitin:

Jussi Järvinen

@Jrvinen_J

”Ehdotan ay ottaa #ilmastonmuutos tosissaan ja heittää ensimmäisen kiven loputtoman kulutuksen ja voitontavoittelun pysäyttämisessä. Seuraavalla kierroksella heitetään -5% yleinen palkkojen laskemisen vaatimus. Näin 2.2M palkansaajalle jää vähemmän käteen ja kuluttavat vähemmän.”

 

Ilmeisesti kyseisen twiitin kirjoittajalla on suhteellisen paksu palkkapussi, koska näin pienituloisen vinkkelistä katsottuna. Kyseinen ajatus -5% palkasta tuntuu jotenkin todellisuudesta poikkeavalta. Tälläkin hetkellä huushollimme miettii jokaisen euron kohdalla, miten selvitään seuraavaan tili- /korvauspäivään asti. Nyt jos tämän ilmastonmuutos hypetyksen varjolla aletaan kehittelemään päättömiä juttuja, tavallisten kansalaisten elämän hankaloittamiseksi – mennään metsään. On mentykin jo muutamien päätösten kohdalla oikein kunnolla kaseikkoon.

Toisinaan tuntuu, että jokainen kansanedustajaksi valittu kääntää takkinsa välittömästi vaalien jälkeen ja unohtaa tavallisen kansalaisen arjen realismin tykkänään!

Maahanmuuttopolitiikka, aktiivimalli, sukupuolineutraalihypetys siinä muutama, joissa olisi tarvittu todellista arvojohtajuutta eikä mitään sinisilmäistä touhua. Oulun tapaukset kertovat karua kieltään maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta. Ilmeisesti aktiivimalli ei ole aktivoinut siinä määrin kuin kuviteltiin, eikä ollut edes yllätys. Se siitä.

 

Sitten minua ihmetyttää muutamien tuntemieni kansanedustajaehdokkuus, osa heistä sen kyllä oikeasti ansaitsivat. Osan kohdalla olen hieman jäänyt miettimään, että jos nykyinen työtehtävä hoidetaan sinne päin ja siitä miestä helpoiten pääsee. Onko silloin mitään järkeä edes mihinkään eduskuntaan pyrkiä? Vai onko motiivina vain paksumpi palkkapussi? Sen saatuaan unohdetaan kaikki mitä on tullut vaalien alla luvattua turuilla ja toreilla kansalaisille?

Joskus kyllä tuntuu siltä, että enemmän saa aikaiseksi lähimmäisten eteen tekemällä aivan jotain muuta kuin politikointi!!!

Jokaisella on tietysti oikeus tehdä elämällään mitä haluaa, mutta…

 

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

tiistai, 29. toukokuu 2018

29.5.2018 - Sekalaisia ajatuksia...

Siitä on hetki jo toinen heilahtanut, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut yhtään mitään, mutta nyt voisi jotain raapustella. Olen ns. viikkovapaalla töistä, koska kolme viikkoa olen aina yhtäjaksoisesti työmaalla Pahkasalossa, Tuusniemellä ja viikon aina kotosalla, ettei olennaiset pääse unohtumaan, kun viikko tolkulla painelee menemään Savon että Karjalan maisemissa.

Kohta on siis kokonainen vuosi heilahtanut Kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:n leivissä Tuusniemen yksikössä. Monta mielenkiintoista tilannetta ja vähemmän mielenkiintoista on kohdattu. Osa lähimmäisistä on liikkeellä aidolla motivaatiolla päästä rikoksettomaan ja päihteettömään elämään kiinni, valitettavasti osalla motivaationa on aivan muu kuin tavoite yhteiskuntakelpoisesta elämästä! Ensimmäiset auringon säteet runsas lumisen talven jälkeen ja osalla asukkaista alkoi ns. jo polttelemaan päästä radalle koheltamaan. Vankilahan kyseinen mesta ei ole, mutta säännöt ovat selkeät jos niitä haluaa kokeilla rikkoa, on seurauksena vähintään varoitus kera tiukan ripityksen tai sitten jopa suorilta vuokrasuhteen purkaminen ja alueelta poistaminen – tapauskohtaisia asioita muttei ei kannattaisi kokeilla!

Nyt tosiaan olen täällä lähes 500 km päässä työmaaltani kotona, vaimo on töissä, yksi koulussa ja yksi on jo ihan oikeissa töissä. Nyt saa ainakin nauttia hiljaisuudesta ja lämmöstä ulkosalla, lukuun ottamatta puhelinta johon toisinaan soittelee entisiä asiakkaita enemmän ja vähemmän päihtyneenä. Onneksi on se mahdollisuus, että puhelimen voi laittaa ihan äänettömälle tai kokonaan kiinni.

Mittari näyttää tässä ”toimistossani” tällä hetkellä +39,2 astetta auringossa. Ulkona muutenkin mielettömän kuivaa. Siitä johtuen tässä eilen olikin hieman vauhtia, koska lähistöllä olevalla turvesuolla alkoi sarka ns. savuilemaan.Saunaojanrahkan turvetuotantoalueella paloi Onneksi kuitenkin suolla taisivat päästä kohtalaisen vähillä vauriolla, ainekset olivat varmaan suurempaan olemassa.

Sunnuntaina taas auton nokka kohti Savon takamaita ja siellä sitten muutama viikko.

Tässä nyt näin lyhyesti…katsotaan jos innostuisi taas kirjoittelemaan hieman useamminkin…

 

 

 

 

Nauti lähimmäistesi seurasta ja kesästä! Ethän pilaa jälkikasvusi kesälomaan omalla tissuttelussasi!

 

 

lauantai, 12. elokuu 2017

Huomenta Pahkasalosta!

20170811_233529.jpg

12.8.2017 Pahkasalo, Tuusniemi

Siitä on jo useampi viikko aikaa, kun ensimmäisen kerran ajelin kotoa tänne Tuusniemen suuntaan, Pahkasalon saareen. Ensimmäistä kertaa kun ajelin tuon matkan, joka ottaa normiolosuhteista ajallisesti vajaat 6h, ehti miettimään monenlaisia ajatuksia. Mietin jopa sitä, että onko mitään järkeä lähteä ajamaan suhteellisen pitkää matkaa? Viikkoja on muutama nyt takana ja monta mielenkiintoista keskustelua takana kavereiden kanssa, jotka täällä asustelevat ja arkisin touhuilevat kuka vähemmän ja kuka enemmän.

Tänä aamuna, kun ensimmäistä kertaa heräsin omassa asuntovaunussani jonka eilen mukanani hinasin tänne monet ajatukset nousivat mieleeni, kun heräsin. Ensin hieman ärsytti, koska tänä aamuna olisi saanut nukkua niin pitkään kuin olisi nukuttanut. Sitten lähdin kuitenkin kuljeksimaan tuohon lähistölle ja siitä se ajatus sitten lähti:

”Takana on luja putki rilluvuosien…” Allekirjoittaneella valitettavasti on juuri noin. Suhteellisen lyhyt, mutta hyvin intensiivinen matka päihdemaailmaan. Eilen touhuiltiin vastaavan ohjaajan Keijo Laukkasen kanssa puuverstaalla ja siinä ohessa turistiin järkeviä ja vähemmän järkeviä. Äkkiä ajateltuna mitättömältä kuulostava juttu, mutta eilisellä oli suurempi merkitys kuin ehkä Keijo, tuttavallisemmin Keje, ajattelikaan!

Muutama kavereista on saanut asunnon, yksi on jo muuttanut omilleen ja tänään lähtee taas yksi. Lyhyen aikaa sain olla ikään kuin kulkemassa matkaa, nyt lähtevät omilleen. Ei voi kuin rukouksin kantaa heitä, että nyt se päihteetön ja normi arki saa jatkua. Jokainen meistä kuitenkin tekee omat valintansa, liittyen hengellisiinkin asioihin. Ei me täällä ketään käännytetä ja erityisesti edes tyrkytetä hengellisiä asioita, tarjolla on. Olen itse saanut sen omalla kohdallanikin nähdä, unohtamatta niitä satoja, jotka ovat rankkojen vuosien jälkeen pysähtyneet ja ”vipanneet monot toiseen suuntaan”. Ovat löytäneet Jeesuksen Kristuksen elämäänsä ja elämä on totaalisesti muuttunut.

En olisi vuosia sitten uskonut, kun krapulaisena elämään kyllästyneenä heräilin milloin mistäkin, että tänään nautin aurinkoisesta aamusta Tuusniemen työkuntoutusyksikön maisemissa ja uudistuneena uskovaisena miehenä. Kiitos Kristus!

Kaikki ne helvetilliset aamut ovat ohitse, elämällä on suunta ja tarkoitus. Sydämestäni nousee huuto tänä aamuna: ”Jumala – auta näitä kavereita löytämään elämisen syke! Aito syvällinen suhde Jeesukseen, ei mitään teennäistä kristillisyyttä vaan jotain aivan muuta!”

Pointtina vielä, että minulle nämä miehet jotka täällä ovat eivät ole asiakkaita vaan jotain muuta. Asiakas sanasta tulee sellainen tunne minulle, että olen ikään kuin jotain vähemmän arvokasta, liukuhihna kampetta – ei – nämä ovat lähimmäisiäni! He ovat ehkä tehneet elämässään virheitä, joidenkin mielestä kenties anteeksiantamattomia. Väärin! Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja oikeus aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja siihen tulla antaa mahdollisuus myös tämän yhteiskunnankin. Siinä olisi jo oma näkökulmansa kokonaan, että miten yhteiskunta voisi vielä paremmin jeesata motivoituneita kundeja ja mimmejä takaisin yhteiskuntakelpoiseen elämään. Onneksi täällä suunnalla Suomea tuntuvat ainakin määrätyt tahot käsittelevän ihan ihmisinä, eikä roskaväkenä, johtuuko siitä, että on pitkät perinteet jo yksiköllä?!

Näihin tunnelmiin!

torstai, 1. joulukuu 2016

Tapahtuipa tosielämässä

Jos sitä näin joulukuun kunniaksi kirjoittelisi hieman ajatuksiaan.

Tässä on taas tulossa ajankohtaiseksi joulu ja mahdolliset joululahjahankinnat. Taitaa kuitenkin käydä niin, ettei tarvitse ostaa lahjan lahjaa! Perheemme ei liene ainoa joka joutuu kyseisen karun todellisuuden kanssa elämään. Itse en lahjoja kaipaa, mutta olisi kuitenkin mukava edes jotain tarpeellista lapsille ostaa.

Tapahtuipa tosielämässä. Ajelin vaimoni kanssa kylältä kotiinpäin ja mutkan takaa ilmestyy eteeni punainen henkilöauto, joka olisikin pysähtynyt keskelle tietä. Kyseisen ajoneuvon kuljettajan mukaan olisi jonkin eläimen nähnyt, mutta ei ole tähän päivään mennessä ainakaan minulle selvinnyt mikä. No, väistää yritin mutta ei onnistunut täysin. Kolari oli totta!

Automme hinurilla korjaamolle. Ensimmäinen tieto oli se, että automme menee lunastukseen. Sen tiedon varassa alamme kuumeisesti miettimään ratkaisua, koska minut oli valittu autosähköasentajan koulutukseen Turkuun. Päädyimme hankkimaan Nissan Qashqain, joka palvelee meitä edelleen. Menee viikkoja ja vakuutusyhtiöstä soitetaan, että automme siirretään toiselle korjaamolle, jossa se korjataan! No, olisimme varmasti saaneet purettua Nissanin kaupan, mutta päädyimme kuitenkin pitämään kaksi autoa, koska vaimoni kulkee säännöllisesti töissä ja minä silloin koulussa Turussa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes jouduin terveydellisistä syistä lopettamaan koulutuksen. Lääkäri kirjoittaa paperiin: ”Ei voi tehdä ammattiaan vastaa työtä enää.” Siis metsurin ja autoasentajan hommat tulivat tiensä päähän. Oikeassa polvessa todettiin alkava nivelrikko. Kahden auton loukku, asuntolainaa jne…

Ei auttanut kuin soitella vaimon rahoitusyhtiöön ja ns. vapaaehtoisesti luopua toisesta autostamme, koska yksinkertaisesti ei ollut varaa sitä enää pitää ja jostain oli revittävä säästöä menoihin. Auto lähti. Nyt olemme yhden auton varassa.

Minun tulevaisuuteeni on edelleen suuren kysymysmerkin peitossa. TE-toimistossa luvattiin ja tehtiin hienoja visioita. Alku näytti lupaavalle ja sitten tulee sähköpostilla ilmoitus, että virkailija jonka kanssa uudelleen kouluttautumista oli tarkoitus suunnitella, vaihtoi työpaikkaa ja sen jälkeen asia ole edennyt yhtään mihinkään. Onko tarkoitus uudelleen kouluttaa minut vai yritetäänkö minusta saada eläkeukkoa? Alkaa vaan jo tuntumaan kohta korvien välissä tämä tilanne, koska ei mitään selkoa ole saanut!

Mitään et oikein pysty pitkiä aikoja touhuamaan jalkeilla, ettei tartte istahtaa kuin vanhan miehen huilimaan.

Laskut pitäisi maksaa. Korvaukseni ei järin suuri ole. Elämiseen ei minun euroja riitä yhtään, kaikki menee yhtä nopeasti kuin tuleekin. Omaa rahaa en muista hirmuisesti nähneeni viimeisten vuosien aikana.

Nyt tosiaan joulu lähestyy, tilanne on mikä on. En ole elämälle katkera. On kuitenkin katto pään päällä, ruokaa aina sen verran, ettei nälkää näe. Voisi olla huonomminkin. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että jokaisella tilanteella on tarkoituksensa.

Eniten ottaa toisinaan aivoon se, että monet luulevat asioiden olevan toisin. Nämä asiat eivät aina näy ulospäin! Uskallan väittää, että emme ole ainoa suomalainen perhe joka painii taloudellisten ongelmien keskellä hyvinvointi Suomessa.

Arvoisat päättäjät! Suomi ei nouse leikkaamalla vammaisilta ja eläkeläisiltä pelkästään. Milloin arvoisat herrat menette ja leikkaatte sieltä omista palkkioistanne? Ette leikkaa, vaan joka vuosi nostatte palkkioitanne. Teillä säilyy ostovoima ja elintaso korkealle, kun tavallinen kansalainen miettii: Miten seuraavan viikon ruoat ostan!

 

perjantai, 21. lokakuu 2016

Pitääkö olla huolissaan?

Taidan tässä syysloman vieton ajankuluksi kirjoitella hieman havaintoja ja ajatuksiani Suomen maassa vellovista jutuista.

Heti kärkeen on todettava, että tässä lähiaikoina uutisvirtaa tutkiessa ei ole aina ollut varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Jos nyt joku uusi lukija sattuu klikkailemaan kirjoitukseni luettavakseen, muutama täsmennys itsestäni. Olen siis henkilökohtaisen vakaumuksen omaava tallaaja ja sitä taustaa vasten perustan ajatukseni, ainakin pyrin siihen. Olen yhden vaimon ja muutaman tytön biologinen isä. Olen sitä mieltä, että avioliitto on edelleenkin miehen ja naisen välinen, ei sukupuolineutraali.

No, liberaaliporukka sai tahtomansa läpi ja eduskunnassa meni taannoin spn-lakialoite lävitse. Kyseistä lakialoitetta ajaessa suuren ääneen sanottiin, että tämän lain läpimeno ei tule vaikuttamaan mm. kirkon kantaan ja siihen tuleeko kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevia. Miten kävi? Vastustajat varoittelivat, ettei näin tule käymään vaan nälkä tulee kasvamaan syödessä ja sitä tullaan vaatimaan. Lain kannattajat vakuuttelivat sinisin silmin, että niin ei tule missään tilanteessa käymään! Nyt kuitenkin suureen ääneen mm. pääkaupunkiseudun suunnalla liberaalijengi saman tien vaatimassa, että pappien tulee vihkiä samaa sukupuolta olevia. Tosin piispoilta tuli selkeähkö kannanotto, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tälle ”suvaitsevaisten” joukolle ei tule riittämään edes se, että samaa sukupuolta olevia vihitään kirkoissa surutta ja papit siunaavat liitot vastoin Raamatun sanaa. Seuraavana vuorossa on saada Suomeen moniavioisuus, näin pelkään.

Tämä kyseinen ”suvaitsevaisten” armeija ulotti sitten lonkeronsa myös Opetushallituksen suuntaan ja sieltä sitten jälleen tasa-arvon huntuun naamioitu ohjeistus julki. Oppilaita ei pitäisi enää jatkossa kutsua tytöiksi ja pojiksi, vaan kutsua etunimillä. Millä nimellä heitä on tähän asti kutsuttu? Minua ainakin etunimellä ja tarvittaessa sukunimellä jo peruskoulua käydessäni. Minua ei ahdistanut yhtään tyttö- ja poikajonoihin jakaminen. Eikä myös minun aikana lokeroitu tulevaisuuden suunnitelmia kouluissa mitenkään miesten- tai naistentöihin.

Eilen illalla sitten luin tuon koko propagandan läpi. Muutamia ihan hyviäkin ajatuksia oli joukkoon laitettu, mutta sellainen käsitys kuitenkin jäi lukemastani, että tasa-arvon nimissä aletaan kouluissa ”julistamaan” sukupuolineutraalia sanomaa.

http://www.oph.fi/download/173318_tasa_arvotyo_on_taitolaji.pdf - jos kiinnostaa tuossa on kokonaisuudessaan.

Tässä sitten tuli todettua myös sekin tosiasia, että monille vanhemmille on tärkeää vain julistaa tasa-arvoa lapsilleen. Tasa-arvo sen alkuperäisessä kontekstissa on todellakin opettamisen arvoinen, mutta siinä vaiheessa kuten nyt tämä marginaaliryhmän puolesta huutava ihmisjoukko pyrkii tekemään, että muutetaan hieman sen merkitystä, silloin ollaan tekemässä taas karhunpalvelusta kasvavalle sukupolvelle. Jos Opetushallitus ei edes tiedä, että kuinka monta sukupuolta ihmisellä on – minulla huutaa hälytyskellot suhteellisen kovasti! Näitä kaiken maailman keskusteluja ja julistuksia lukiessa tulee mieleen monta kertaa, että ovat aikuiset hypänneet nyt sellaisen laivan kyytiin jossa ei tule aikaiseksi mitään muuta kuin epätietoisia nuoria kuka minä olen ja mistä minä tulen. Tätä tietoisuutta ei tule ainakaan lisäämään se, että annetaan vapaasti lapsen VALITA SUKUPUOLENSA. Mielestäni en ole itsekään saanut valita sukupuoltani, koska synnytyssalissa jo totesivat: Poika syntyi! Vuosien saatossa tajusin, että minulla on sellainen vekotin, jota kutsutaan monille nimityksillä, tässä käytän termiä pippeli. Olen siis mies.

Sukupuolta ei VAIHDETA ajattelemalla olevan jotain muuta. Mies ei muutu naiseksi käyttämällä naisten vaatteita tai nainen muutu mieheksi käyttäytymällä mies- tai poikamaisesti.

Olen vajaa 40-kymppinen heteromies. Kävin ammattikoulun Pieksämällä miesvaltaisella alalla, ja luokallamme oli jo silloin rohkea nuori nainen, joka opiskeli autoasentajaksi. Häntä ei silloin katsottu mitenkään kieroon, vaikka olikin luokkamme ainoa vastakkaisen sukupuolen edustaja. Se ei myöskään tehnyt hänestä miestä ja mitenkään miehisempää.

Myöhemmin ohimennen olen nähnyt hänet ajamassa roska-autoa.

Ottakaa myös huomioon se, että opettajakuntakin on nuorentunut eivät ole enää samoja vanhoja kuin siihen aikaan, kun minä kävin peruskoulua, se sukupolvi on jo eläköitynyt. Tässä suhteessa ei pitäisi olla tasa-arvosta sinällään niin huolissaan.

Tuolla kun kulkee silmät auki niin useasti linja-autoa, yhdistelmäajoneuvoa, roska-autoa jne. ajaa nainen. Olisiko oikeasti kuitenkin niin, että tässä suhteessa tasa-arvosta ei tarvitse olla niin huolissaan kuin opas antaa käsityksen?

Pitäisikö olla kuitenkin enemmän huolissaan siitä, että selvät asiat halutaan sotkea sukupuolineutraalilla propagandalla?