1.10.2021

Nyt on vähän vajaa kaksi viikkoa siitä, kun olin TYKSissä unirekisteritutkimuksessa. Tutkimuksessa käynti ei ollut turha kuten edellisessä blogissani kirjoitin, vaikea uniapnea. Mukaan sain tosiaan tuon CPAP-laitteen kera kasvomaskin.

Jos et ole varma, että mistä on oikein on kysymys, kun puhutaan uniapneasta tai kaipaat muuten tietoa – KLIKKAA TÄSTÄ.

Tosiaan nyt on vajaa kaksi viikkoa yritetty nukkua ”puhkun” kanssa ja täytyy todeta, että suhteellisen haastavaa. Tiistaina 28.9.-21 soitti lääkäri ja totesi, että paperilla näyttää ihan hyvälle. Oma vireystilani ei kylläkään tuntunut silloin eikä tunnu vieläkään hyvälle. Edelleen tilanne on sama kuin CPAP-laitteen saatuani tai sitten hieman väsyneempi! No niin, siellä joku varmaan ajattelee, että vuotaako maski tms. Voi jo sen vaihtoehdon kertoa, että ei vuoda. Sen totesi lääkärikin, että vuotoa ei juuri olen ensinkään. Täytynee tulevalla viikolla ottaa yhteyttä unihoitajaa, jos hän tietäisi antaa jonkinlaista uutta näkökulmaa ja vinkkiä, että miten saisi tämän vireystilan tästä päivisin nousemaan. Itselläni alkaa hieman jo usko siihen loppumaan, että muutosta ei ihan nopeasti ole minun kohdallani tulossa. Toivottavasti olen väärässä.

Täytyy tässä todeta sekin, että minulla on mieleinen työ ja työnantaja ettei sekään hidasta haluani palata työelämään mahdollisimman pian. En vaan halua kokea sitä, että nukahdan millään liikkuvalla vekottimella rattiin ja aiheutan jotain sellaista tuskaa ihmisille, jota ei voi millään tavoin korvata! Sen vuoksi halua olla 110 % työkykyinen, kun palaan työelämään.

Toisaalta tämä diagnoosi on tietyllä tavalla helpottanut henkistä olotilaani, koska aloin tuossa jo miettimään, että kuvittelenko vain kaikki asiat. En kuvitellut, kun sain kuulla diagnoosin, kaikki sopivat kuulemma hyvin uniapnean aiheuttamiksi.

Nyt vain odottelen sitä aamua, kun huomaan olevani taas virkeä ja jaksavani tehdä päivän aikana muutakin kuin odottaa mahdollisuutta nukkua tai nukahtaa, joka välissä missä se ikinä onkin mahdollista. Olen ihmetellytkin, että miksi minua ei määrätyt asiat kiinnosta oikein enää kuten ennen. No, ei kait ne kiinnosta, kun ei JAKSA! Keksi itselleni selityksiä, että miksi en sitä tätä ja tuota pysty tekemään, vaikka todellinen syy oli koko ajan se, että olen väsynyt. Vireystilani oli normaalia alhaisempi! Ennen kuljin metsällä melkein kaiken vapaa-aikani, nyt en ole oikein jaksanut sitäkään harrastaa. Minun tuttavilleni ja sukulaisille tuon pitäisi kertoa jo olennaiset tilanteestani. Olen aina tykännyt liikkua luonnossa kalastelemassa ja metsästämässä.

Kohti iloisempia ja energisempiä aikoja!

 

-Jani-