22.9.2021

Eilen kotiuduin TYKSistä, jossa oli keuhko-osastolla unirekisteritutkimuksessa.

Palataan ajassa taakse päin. Vuosia olen ihmetellyt, että miksi olen jatkuvasti nuutunut/väsynyt ei oikein jaksanut mitään tehdä. Olisin vain tahtonut nukkua! Alkuun nukuin yöt ihan kohtalaisesti, oli kausia, ettei uni tahtonut tulla mutta ne olivat sellaisia hetkellisiä kausia ja menivät ohitse. Sitten taas nukuttiin, omasta mielestäni normaalisti. Tein itse polttopuut moottorisahan kirveen kanssa omakotitaloon, jossa asumme. Sitten ei kiinnostanut sekään (fakta: VÄSYTTI, ei jaksanut!!) Aloin keksimään itselleni verukkeita, miksi osa arkihommista jää tekemättä: Milloin syynä oli oikeassa polvessa alkava nivelrikko ja milloin mikäkin. Kaiken takana oli kuitenkin yksi ainoa asia – olin väsynyt.

Kyseinen vaiva ei vaivannut, kun olin muutamia vuosia sitten Tuusniemellä, Pahkasalon saaressa, ohjaajana päihdekuntoutusyksikössä. No ei haitannut, kun sai melkein joka päivä ottaa kunnon päiväunet. No, kyseinen työ loppui miten loppui, siitä ei sen enempää.

Olin ns. pitkäaikaistyötön ja vajaakuntoiseksikin jo todettu. Kunnes lähes vahingossa huomasin netissä seikkaillessani, että Turun työtehoseura järjestää linja-autonkuljettaja kurssin. Laitoin lähes huumorilla paperit kyseiselle kurssille, pääsin kurssille ja innolla opiskelemaan uutta ammattia. Homma osoittautuikin sellaiseksi josta tykkäsin silloin ja tykkään edelleen. Ensimmäisten viikkojen aikana saatuani työpaikan, huomasin jokaisen työpäivän jälkeen nukahtavani melkein seisovilleni, kun pääsin kotiin. Ajattelin, että johtuu vain uuden työn alkamisen jännityksestä. Kuinkas ollakaan ei tilanne korjaantunutkaan. Työpaikallani en asiasta puhunut kenellekään, koska häpesin tilannettani. Nukahtelin tauoilla melkein saman tien, kun auton sammutin, kuskin penkille. Sitten alkoivat ajaessa pitempiä matkoja tulemaan kuvaan jonkinlaiset torkahtamiset, mutta en Luojan kiitos, koskaan nukahtanut auton rattiin!

Työssäni kuitenkin painaa enemmän vastuu kuin monessa muussa. Kuljettaja on vastuussa monesta asiasta linja-autonkuljettajana. Oli pakko viheltää peli poikki ja mennä lääkärille, koska oireet alkoivat jo olemaan suhteellisen kummallisia. Lääkäri kirjoitti lähetteen tutkimuksiin, uniapnea epäily.

Suhteellisen pian tuli kutsu TYKSin suunnalta osastolle. 20.9.2021 klo 13 ilmoittautuminen Keuhko-osastolle ja odottamaan lääkäriä. Aikanaan piuhat kiinni, valot sammuksiin ja nukkumaan. Yö meni miten meni, mutta data osoitti seuraavana päivänä – vaikea uniapnea. Tässä kohtaa muistutan, mikäli AHI lukema on yli 30 katsotaan uniapnea vaikeaksi! Minulla lukema oli paljon enemmän kuin tuo 30. Omalla kohdallani vielä sekin, että nieluni on normaalia ahtaampi kuin tavallisesti.

Jos ajattelit, että Särkkä ruokavaliolle ja lenkille, se ei välttämättä poista vaivaa. Auttaa kyllä entisestään kohottomaan elämänlaatua muuten.

On tässä saanut mm. kuulla kommentteja, että ”voi, voi, meneekö niin ja näin kauan, että pääset töihin…” tms. Aikaa menee mitä menee! Kuljettajana minulla on vastuu ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että en mene aiheuttamaan vaaratilanteita tieliikenteeseen, puhumattakaan matkustajista, jotka istuvat kyydissäni. Sellaista tilannetta en halua omalletunnolleni, että menisin ennen lääkärin lupaa töihin tai tyylillä ”koska mä voin!” En halua, että työantajani saa sellaisen leiman, että siellä hoidetaan hommat leväperäisesti jne… Nyt mennään tätä hetkeä terveysedellä ja muut arjen asiat siinä ohessa alkavat hoitumaan taas, kun sellaisen aika on.

Heikkoutta ei ole myöntää olevansa avun tarpeessa, typeryyttä on leikkiä kuolematonta sankaria!

Ps. Käytössäni on nyt CPAP-laite, jonka kanssa opetellaan elämää.