20170811_233529.jpg

12.8.2017 Pahkasalo, Tuusniemi

Siitä on jo useampi viikko aikaa, kun ensimmäisen kerran ajelin kotoa tänne Tuusniemen suuntaan, Pahkasalon saareen. Ensimmäistä kertaa kun ajelin tuon matkan, joka ottaa normiolosuhteista ajallisesti vajaat 6h, ehti miettimään monenlaisia ajatuksia. Mietin jopa sitä, että onko mitään järkeä lähteä ajamaan suhteellisen pitkää matkaa? Viikkoja on muutama nyt takana ja monta mielenkiintoista keskustelua takana kavereiden kanssa, jotka täällä asustelevat ja arkisin touhuilevat kuka vähemmän ja kuka enemmän.

Tänä aamuna, kun ensimmäistä kertaa heräsin omassa asuntovaunussani jonka eilen mukanani hinasin tänne monet ajatukset nousivat mieleeni, kun heräsin. Ensin hieman ärsytti, koska tänä aamuna olisi saanut nukkua niin pitkään kuin olisi nukuttanut. Sitten lähdin kuitenkin kuljeksimaan tuohon lähistölle ja siitä se ajatus sitten lähti:

”Takana on luja putki rilluvuosien…” Allekirjoittaneella valitettavasti on juuri noin. Suhteellisen lyhyt, mutta hyvin intensiivinen matka päihdemaailmaan. Eilen touhuiltiin vastaavan ohjaajan Keijo Laukkasen kanssa puuverstaalla ja siinä ohessa turistiin järkeviä ja vähemmän järkeviä. Äkkiä ajateltuna mitättömältä kuulostava juttu, mutta eilisellä oli suurempi merkitys kuin ehkä Keijo, tuttavallisemmin Keje, ajattelikaan!

Muutama kavereista on saanut asunnon, yksi on jo muuttanut omilleen ja tänään lähtee taas yksi. Lyhyen aikaa sain olla ikään kuin kulkemassa matkaa, nyt lähtevät omilleen. Ei voi kuin rukouksin kantaa heitä, että nyt se päihteetön ja normi arki saa jatkua. Jokainen meistä kuitenkin tekee omat valintansa, liittyen hengellisiinkin asioihin. Ei me täällä ketään käännytetä ja erityisesti edes tyrkytetä hengellisiä asioita, tarjolla on. Olen itse saanut sen omalla kohdallanikin nähdä, unohtamatta niitä satoja, jotka ovat rankkojen vuosien jälkeen pysähtyneet ja ”vipanneet monot toiseen suuntaan”. Ovat löytäneet Jeesuksen Kristuksen elämäänsä ja elämä on totaalisesti muuttunut.

En olisi vuosia sitten uskonut, kun krapulaisena elämään kyllästyneenä heräilin milloin mistäkin, että tänään nautin aurinkoisesta aamusta Tuusniemen työkuntoutusyksikön maisemissa ja uudistuneena uskovaisena miehenä. Kiitos Kristus!

Kaikki ne helvetilliset aamut ovat ohitse, elämällä on suunta ja tarkoitus. Sydämestäni nousee huuto tänä aamuna: ”Jumala – auta näitä kavereita löytämään elämisen syke! Aito syvällinen suhde Jeesukseen, ei mitään teennäistä kristillisyyttä vaan jotain aivan muuta!”

Pointtina vielä, että minulle nämä miehet jotka täällä ovat eivät ole asiakkaita vaan jotain muuta. Asiakas sanasta tulee sellainen tunne minulle, että olen ikään kuin jotain vähemmän arvokasta, liukuhihna kampetta – ei – nämä ovat lähimmäisiäni! He ovat ehkä tehneet elämässään virheitä, joidenkin mielestä kenties anteeksiantamattomia. Väärin! Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja oikeus aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja siihen tulla antaa mahdollisuus myös tämän yhteiskunnankin. Siinä olisi jo oma näkökulmansa kokonaan, että miten yhteiskunta voisi vielä paremmin jeesata motivoituneita kundeja ja mimmejä takaisin yhteiskuntakelpoiseen elämään. Onneksi täällä suunnalla Suomea tuntuvat ainakin määrätyt tahot käsittelevän ihan ihmisinä, eikä roskaväkenä, johtuuko siitä, että on pitkät perinteet jo yksiköllä?!

Näihin tunnelmiin!