On taas aika hieman kirjoitella ajatuksia.

Olen jo pidemmän aikaa seurannut tietyn ikäryhmän keskustelua sivusta, osallistumatta itse laisinkaan keskusteluun, tehnyt vain havaintoja.

Asiaan. Missä ollaan oikein menty metsään? Mediassa on toisinaan hirmuisia juttuja vanhusten kohtaloista laitoshoidossa, mutta kukaan ei taida oikeasti olla huolissaan heistä. He ovat kuitenkin olleet rakentamassa tätä maatamme ennen meitä. Tässäkö on kiitos? Mädäntykää yksinäisyyteenne vanhukset ja vammaiset.

Sitten kun jossain joku ottaa puheeksi jonkin seuraavista: eläinten hoito, jonkin eläimen suojelu, Särkänniemen delfiinit tms. On armoton joukko vaatimassa suurella äänellä eläinten oikeuksia ja sitä että tätä! Miten tähän oikeasti ollaan tultu? En tiedä, mutta jossain menty ja pahasti metsikköön.

Perheessämme asustelee uroskissa (leikattu sellainen) sekä kaksi suomenajokoiraa. Koirat asustelevat lämpöeristetyssä entisessä leikkimökissä, ulospäin se ei varmasti siltä näytä mutta sisältä lähes luksusta. Sitten olen törmännyt myös sellaiseen ihan arkielämässä, että tehdään huvikseen koirasta eläinsuojeluilmoitus, vaikka ei olla ensin edes selvillä koiran hoidosta tai olosuhteista. Tehdään se tunteella pelkästään näkemän perusteella tai huhupuheiden perusteella.

Toisinaan tulee mieleen, että ovatko kissat ja koirat ottaneet ihmisen paikana?! Ota vaan se kortti esiin, että ihminen on eläimistä ankarin peto! Vastapalloon heitän: Nosta kätesi, jos olet laskeutunut puusta tähän elämään tai esi-isäsi!

Ottaa vain tolkuttomasti päähän se, että kaiken maailman karvaturreista pidetään nykyisin parempaa huolta kuin läheisistämme, jotka oikeasti monet viettävät aikaansa yksin. Kiitän Luojaani heistä, jotka säännöllisesti käyvät pyyteettömästi katsomassa heitä, jotka syystä tai toisesta makaavat laitoksissa pääsemättä edes ulos riittävän usein. Kiitos tämä yhteiskunnan politiikan, jonka suunta tuntuu olevan se surkein mahdollinen. Unohdetaan kokonaan pieni ihminen, pääasia, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät oikein kunnolla.

Tuossa viikonloppuna olin laivalla ja kuuntelin syrjäkorvalla muutaman, omasta mielestään onnistuneen veronmaksajan keskustelua työttömyydestä ja työttömistä. He antoivat selvästi sellaisen käsityksen asenteisestaan, että se on yksinkertaisesti työttömän laiskuutta, jos ei ole töitä saanut! Toivon, että kyseinen herrojen asenne on vain yksittäistapaus, koska työttömyys ei ole aivan mustavalkoinen asia.

Tätä kirjoittaessani duunitori.fi ilmoittaa, että 16260 työpaikkaa haussa. Samaan aikaan mol.fi reilut 14100 työpaikkaa. Findikaattori.fi sivulta löytyy taas sitten seuraavan lainen tieto: Heinäkuun työttömyysaste 7,8 prosenttia.

Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2016 heinäkuussa 214 000 (virhemarginaali ±18 000), mikä oli 18 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Miehiä ja naisia oli molempia työttömänä 107 000 henkeä.

Työttömyysaste oli heinäkuussa 7,8 prosenttia eli 0,6 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Miesten työttömyysaste oli 7,6 ja naisten 8,1 prosenttia. Työttömyysasteen trendi oli 8,9 prosenttia.

Lähde:

Tilastokeskus / Työvoimatutkimus

Eli n. 214 000 työtöntä ja reilut 16 000 työpaikkaa auki. Minun matematiikalla yhtälö on mielenkiintoinen. Samaan aikaan työttömille annetaan keppiä, koska eivät ole töissä. Ei tuosta kakusta riitä vain kaikille työttömille. Työttömien joukossa on myös niitä, jotka eivät tee yhtään työllistymisen eteen mitään, nostavat vain korvauksia. Miksi tämä marginaalijoukko saa leimata koko työttömien joukon? Siksi, koska työttömät rinnastetaan menestyjien silmissä epäonnistujiksi, yhteiskunnan tuilla eläviksi loisiksi jotka eivät täytä heidän silmissään ihmisarvoakaan. Heitä voi surutta haukkua, piinata, syrjiä. Heihin voi kohdistaa surutta myös henkistä väkivaltaa.

Annas olla, kun kirjoitat tai julkisesti otat kantaa maahanmuuttajiin hiemankin kriittisesti, siihen puututaan valtionjohtoa myöten. Työttömien kohtelu herrojen suunnitelmat saada siivottua tilastoja, ovat tällä hetkellä vähintään mielenkiintoisen negatiivisia. Onko Suomessa saatu pakottamalla mitään hyvää aikaiseksi?

On niistäkin jo esimerkkejä, kun teet pätkän töitä TE-toimisto kiittää työttömän aktiivisuudesta pätkäisemällä karenssin.

Toisinaan tulee tunne, että jotkut päättäjistämme eivät tiedä arkielämän ihmeellisestä maailmasta mitään. Eivät ainakaan pienituloisen tallaajan vinkkelistä.

Suomessa on säädetty kaikenlaisia maksuja ja veroja pienen ihmisen iloksi ja samalla elämisen kustannukset ovat myös nousseet. Harvalla pitkäaikaistyöttömällä on jonkinlaista pesämunaa säästössä, jonka turvin voi esimerkiksi aloittaa työn jossain ja maksaa matkakustannukset työpaikalle ja takaisin. Nyt en puhu minkään keskikaupungin asukkaan vinkkelistä, koska kaupungeissa et edes tarvitse omaa autoa liikkumiseen ensinkään. Entä me, jotka asumme huomattavasti haastavampien kulkuyhteyksien takana. Täällä missä kirjoitan näitä rivejä ei kulje minkäänlainen vakiovuoro lähistölläkään. Näin ollen oma auto on välttämätön jo kaupassa käymisen kannalta. No, joku saattaa ajatella: miksi et muuta kaupunkiin? En muuta. Haluan asua maaseudulla, siihen minulla lienee vielä oikeus.

 Muistan vielä, kun asustelin pienessä keskisuomalaisessa pitäjässä, jossa asukkaita n. 2500 paikkeilla. Ei siitä nyt niin hirmuisen montaa vuotta ole silloin vielä maaseudullakin kulki ihan linja-autoja ja suhteellisen tiuhaan. Nykyisin ei enää läheskään siihen tahtiin. Nykyisin asustelen suhteellisen lähellä Turkua, suunnilleen sama matka oli lapsuuden kodistani Jyväskylään. Tilanne on täällä sama julkisia kulkuvälineitä et näe kuin seitsemän kilometrin päässä harvakseltaan sielläkin.

Onko asenteissa vikaa vai missä? Minusta Suomessa ei toteudu ajatus pidetään koko maa asuttuna. Olisihan se suhteellisen kornia, jos me kaikki sullouduttaisiin Rovaniemelle, Ouluun, Kajaaniin, Iisalmeen, Seinäjoelle, Kokkolaan jne.…

Mielestäni Suomeen tulisi saada niitä työpaikkoja enemmän eikä vähemmän työpaikkoja ja enemmän työttömiä kuten nyt taitaa tilanne olla.

Mites meidän jälkikasvumme? Suhteellisen haasteellista on tänä päivänä pohtia ammattia ja vieläpä sellaista, että olisi ammatillisen koulutuksen jälkeen töitäkin. Tässä vastavalmistuneen näkökulmasta voisi kirjoittaa vielä enemmän, mutta jätän sen toiseen kertaan. On suhteellisen mielenkiintoista 0-vuoden työkokemuksella etsiä töitä, joissa melkein jokaisen työpaikkailmoituksen yhtenä vaatimuksena on: työkokemusta täytyy olla 1-5 vuotta. Mistä vastavalmistunut olisi sellaisen työkokemuksen hankkinut heti, ellei sitä työelämässä saa hankittua.

Kaikesta huolimatta. Nautitaan alkaneesta syksystä ja pidetään huolta toisistamme.