Emäntä on töissä hetken aikaa, paikalliseen seurakuntaan siunataan tänään uusi kirkkoherra.

Itse vietän aikaa kotona 17.7. syntyneen Suomenajokoiran pennun kanssa. Vanhempi ajokoira on pihassa tarhassa. Nyt sitten kelpaa harrastusta jatkaa metsästyksen parissa. Toivottavasti tästä juniorista tulee myös ns. sorkkavapaa ajuri, muuteen ei oikein näillä leveysasteilla hommasta tule mitään. Sen verran noita sorkkaelukoita pyörii metsästysmailla. Eilen aamuna kolme valkohäntäpeuraa tapittii minua muutaman kymmenen metrin päässä kun oli etsimässä jäniksen jälkeä/hajua tuossa kotimme lähimaastossa. Tällä kertaa kuitenkin homma meni niin sanotusti "lenkkeilystä".

Nuoremman koiran suvusta löytyy käyttövalioita ja näkyy olevan yksi NO KVA:kin, että sen puoleen pitäisi ihan kehityskelpoinen pentu olla.20150927_100607%201.jpgSiinä katselen isäntää kun yrittää epätoivoisesti saada jonkinlaista kuvaa.

Onhan tässä lähiaikoina saanut lukea hieman liikaa noiden susien aiheuttamista vahingoista metsästyskoirille. Joku tilasto väittää, että Suomessa olisi tällä hetkellä vain 200 sutta. Itse kuitenkin uskallan väittää, että niitä on jonkin verran enemmän. Se mihin olen kiinnittänyt huomion, että nämä otukset eivät enää kunnioita ihmistä yhtään. Susi kuuluu suomalaiseen korpeen, mutta ei lähelle asutuksia ensinkään! Itse en ole mikään susivihaaja, mutta en voi hyväksyä sellaisen susien suojelemista, jotka tulevat ihmisten pihamaille ja tuotantoeläimien kimppuun! Tuolla joissakin keskusteluissa heitetään heti: "Hankkikaan laumanvartijakoira..." Onko ihan kaikilla sellaisen hankkimiseen mahdollisuutta? Toiseksi ihmettelen tässä susikeskustelussa sitä, että metsästys tulisi kieltää koska se häiritsee susia. Näin olen saanut useammasta nettikeskustelusta lukea! Ihan sama jos sanoisin sellaiselle ihmiselle, että lopeta itsekin mieleisin harrastuksesi ja jää kotiin!! Maalaisjärkeä saisi oikeasti käyttää näissä petoasioissa. Turha lahtaaminen ei kuule sivistyneeseen metsästykseen ensinkään! Kuten jo aiemmin totesin, että susi kuuluu suomalaiseen korpeen, ei ihmisten pihamaille. Samoin on karhun kanssa, jostain syystä karhu kunnioittaa ihmistä paljon enemmän (näin ajattelen) ja yleensä väistääkin ihmistä metsässä. Silloin on tietysti tilanne aivan toinen jos tulee yllätetyksi tai ihminen jostain syystä saa itsensä emon ja pentujen väliin. 

Sen verran täytyy tässä vielä  jatkaa tuosta susiaiheesta. Muutama vuosi sitten linkosin tuota pihatietämme ja ihmettelen, että kenen koiran juokseen tietä pitkin. Pysäytin traktorin ja hyppäsin tielle. Kyseinen otus lönkytteli muutaman metrin päästä ohitseni jatkaen naapurin pihatietä metsään. Olen saanut sellaisen käsityksen, että harmaasusi ei tiellä juoksentele, korkeintaan ylittää tien mutta ei kulje tietä pitkin. Tämä jo oli väritykseltäänkin sellainen, että en edes sudeksi kuvitellut. Pidin karanneena koirana, kunnes sitten itseäni viisaammat kävivät tarkistamassa jäljet ja totesivat sen olleen suden. Siinä kohtaa hieman mietin, että jos ei ihmistä yhtään väistetä niin ongelmia on luvassa tulevaisuudessa, ellei kantaa järkevästi hoideta. Itse siis asustelen kunnassa jonka toisella reunalla asustelee susilauma.

Tällä kertaa en sitten jaksa kirjoittaa enää tästä pakolaistulvasta Suomeen, koska kaikki ovat saaneet kyllästymiseen asti lukea suomalaisten hyysäämiskulttuurista.

Jatkan metsästysaiheessa. En ymmärrä sellaisia metsästäjiä ensinkään, jotka rikkovat asetuksia ja lakeja jatkuvalla syötöllä. Monesti olen saanut kuulla juttua, että ajetaan hiljaa metsäautotiellä ja ammutaan tieltä metsälintuja. Ei kertakaikkiaan! Juuri tuollaiset kaurahatut pilaavat kaikkien muiden vastuullisten metsästäjien vähäisenkin maineen. Jokainen metsästäjä on oman seuransa käyntikortti!! Toinen juttu on se, että lain mukaan saat ampua omalla pihalla jos naapurin on sen vähintään 150 metriä matkaa. Erään fb-kaverin naapurissa asustelee sitten erään pienen metsästysseuran johtohahmo ja paukuttaa kuulema naapurin kissoja hengiltä, ei voi taas käsittää. Nouseeko joillakin kusi niin pahasti päähän jos valitaan johonkin luottamustoimeen? Ainakin tässä kyseisessä tapauksessa tuntuu hyvin voimakkaasti siltä.

Nyt täytyy kuitenkin muistuttaa, että ihan vajavainen ihminen olen itsekin niin aviopuolisona, kasvattajana kuin metsästäjänä. Yritän kuitenkin noudattaa parhaani mukaan maamme lakeja ja kunnioittaa niitä. Eihän tässä yhteiskunnassa mitään mistään tule jos täällä touhutaan kuin kuuluisat siat rapakossa. Kaikkia veroja ja lakeja en ymmärrä läheskään mitä ovat kansalaisten "riemuksi" säätäneet, mutta jonkin mielestä ne ovat olleet tarpeellisia asettaa vaikka välillä kieltämättä tuntuu, että ovatko kaikkia pykälät aivan loppuun asti mietitty ja käsitelty. Näillä kuitenkin mennään ja piste. 

Ihan oikeasti, ei tehdä elämästämme liian vaikeaa. Jokaiselle on varmasti tilaa touhuta ja asua tässä maassa. Maaseudulle ei ole pakko tulla, jos koirien haukkuminen ja metsästyskoirien liikkuminen ahdistaa. Siitäkin olen täällä maaseudulla saanut kuulla, että koirat haukkuvat liikaa. Ei minun koirani kylläkään, mutta kuitenkin tämän kunnan alueella. Ihmettelen kyseisen ihmisen asuntoa, että millainen äänieristys talossa on jos koiran haukkuminen kuuluu sisälle. Ne muutamat kerrat kun oma koirani on haukahtanut tarhassaan, en ole edes ikkunoiden auki ollessa kunnolla kuullut haukkumista sisälle. Sen toki ymmärtäisin jos aivan samasssa pihapiirissä naapurin koira haukkuu ihan jatkuvalla syötöllä kaikkea mikä pihamaalla vähänkin liikahtaa.

Eipä ole minunkaan tarvis muuttaa asumaan mihinkään kaupunkiin ja ahdistua, kun jatkuvati joku remuaa kerrostalon portaikossa johonkin suuntaan. Toinen tykkää asua ihmisvilinässä ja betoniviidakossa, toinen maaseudun rauhassa. Tässä maassa on sentään vielä jokaiselle jotakin. Sitä en aina ymmärrä, että meitä maaseudulla asuvia joissain asioissa halveksitaan esim. jos valitamme palveluiden siirtämisestä kauemmaksi. Meillä on oikeus siihen, samoin kuin on kasvukeskuksissa asuvilla omiin juttuihinsa ja valituksiinsa. Mainitaan nyt tässä, että olen asusnut hetken aikaa Helsingissä, Salossa sekä Jyväskylässä ja parhaiten viihdyin viimeksi mainitussa. Kaikista parhaiten olen kuitenkin viihtynyt täällä missä nyt asustelen. Entisen Karinaisten nurkilla, peltojen ja luonnon keskellä. Toisinaan täällä ei kuulu edes maatalouskoneidenkaan äänet, puhumattakaan valtatien "pauhusta". Joskus ollaan naurettu vaimon kanssa pihamaalla, että ruuhka-aika jos näkee 15 minuutin sisällä viiden auton ajavan ohitse.

Kyllä maalla on mukavaa.